Koti on niin kauan kun verhot on paikallaan. Vieläkin. Kaikki ei ole vielä edes laatikoissa. En tiedä mihin valmiit laatikot laskisin. Siirtelen niitä eri puolelle huoneistoa ja välissä katon televisiota. Tätä on jatkunut nyt kuukausi. Samalla kiskoin itseäni ressin partaalla, sain arvosanaksi ihan kiva + ja nyt olen tässä. Tuntuu tutulta, kaikki on lähtenyt. Jättänyt tän kaupungin. Mä oon ainoo joka jäi. Surullisinta on, että ei ole edes ketä syyttää.

Tiedän, että kuukausi on lyhyempi aika kun 50 päivää laivalla.